Mika Flöjt Pohjoisen ja Pallon Parhaaksi

(Talvivaara)-Terrafame-(Trafigura) uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista

'

Maailman atomienergiajärjestön (IAEA/NEA) virallinen maailman uraanivarantojen ”Red Book” -kirja, johon Suomenkin tunnetut uraanivarannot on raportoitu Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimesta pohjautuen Geologian tutkimuslaitoksen (GTK) uraanitutkimuksiin ja yhtiöiltä keräämiin tietoihin. Karttaa käytetty ministeriön esityksissä atomiteknillisessä seurassa.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) raportoi eduskunnalle uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista.

Alla oleva on suoria lainauksia GTK:n raportista: nimeltä TIEDONANTO 35 G:

”Kaikki primääriset keskinäisessä tasapainotilassa olevat uraanimalmit sisältävät radiumia, joka juuri on poikkeuksellisen korkean säteilytason aiheuttaja uraanikaivoksissa. ”Tavallisten kaivosten” toimintaan liittyvien haittatekijöiden lisäksi uraanikaivosten työntekijat joutuvat alttiiksi hengitysilman sisältämälle radon-kaasulle ja sen lyhytikäisille tytärnuklideille, hengitysilmassa oleville pitkäikäisille alfa-aktiivisille hiukkasille sekä kohonneen ulkoisen säteilyn vaikutukselle. Merkittävimmän haitan muodostaa kuitenkin radon lyhytikäisine tytäraineineen. Lyhytaikaisesti radonpitoisuus nousee louhinnan edellyttämän malmin porauksen, räjäytyksen ja kuljetuksen aikana pölyhiukkasiin tarttuneiden uraanisarjan aineiden vuoksi. Pölyn ja ulkoisen säteilyn yhteenlaskettu osuus kaivostyöntekijöiden säteilyaltistuksesta jää yleensä radonin osuutta alhaisemmaksi. On arvioitu, että pölyn ja ulkoisen säteilyn osuus on yhteensä n. 30 % kokonaisaltistuksesta.  Radiumin pitkän puoliintumisajan vuoksi (noin 1600 vuotta) seisovan kaivosveden voidaan olettaa sisältävän runsaasti radiumia (ja sen seurauksena myös radonia) tai vaihtoehtoisesti suurissa vesisysteemeissä radium diffundoituu pitkiä matkoja, josta seuraa radonin leviäminen laajalle. Näin pintavesiin keräytynyt radon poistuu pääasiassa ilmaan. Myös kaivokseen valuvaan pohjaveteen on saattanut liueta uraania ja radonia, jolloin vuotokohtien läheisyydessä ilman radonpitoisuus voi olla hyvinkin korkea.

Maailmalta esimerkkejä

Kanadan ja Ruotsin luonnonolosuhteet vastannevat parhaiten Suomen olosuhteita. Kanadassa uraanimalmijätteiden sijoitusalueilla sadeveden suotautuminen ylittää haihdunnan. Malmijätteeseen jäänyt hapettuva pyriitti (FeS2) laskee valuvan veden pH-arvoa. Hapan vesi tehostaa esim. Th-230:n, Ra-226:n, Pb-210:n, As:n ja Ni:n vapautumista malmijätteestä ja joutumista ympäristöön. Tapahtuma voi jatkua hyvinkin kauan. Monissa uraanimalmijätteissä haitalliset ei radiologiset aineet, kuten Cat Pb, Zn, Set As, Pb, Cd, hapot, orgaaniset yhdisteet ym, muodostavat huomattavan pitkäaikaisen ympäristö- ja terveyshaitan. Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä U-238.

Haitallisten aineiden kulkeutuminen jätteistä.

Uraanikaivosjätteen sijoituspaikan valinnassa ja suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat radionuklidien vapautumis- ja kulkeutumistavat:

  1. Tuulieroosio ja -kuljetus
  2. Pintaveden kulutus- ja kuljetustyö
  3. Pohjaveden liuottava vaikutus ja liuenneiden aineiden kulkeutuminen sen mukana
  4. Kaasufaasissa olevien radioaktiivisten aineiden säteilyvaikutus
  5. Ekologisten tekijöiden (kasvit tai eläimet) pääsy kosketuksiin radioaktiivisia aineita sisältävän malmijätteen kanssa
  6. Ihmisten joko tahaton tai tahallinen käsiksipääsy malmijätteeseen.

Uraanikaivosjätteistä peräisin oleva radioaktiivisuus kulkeutuu eliöihin eri tavoin ja altistaa eliöitä seuraavasti:

  1. ilmassa oleva radon ja sen tytärnuklidit
  2. suora qammasäteily
  3. jätteistä lähtevä ilman mukana kulkeutuva pöly
  4. suoraan henqitykseen
  5. laskeuma maan pinnalle
  6. kulkeutuminen veden mukana
  7. kiinteät radioaktiiviset hiukkaset
  8. liuenneet radioaktiiviset aineet

Lisäksi otettava huomioon

– gammasäteily

– ilman sisältämään pölyyn kiinnittyneet radioaktiiviset aineet

– radiumin liukeneminen veteen

– radonin liukeneminen veteen

– raskasmetallien liukeneminen ja siitä aiheutuvien haittojen kerrannaisvaikutus

– ravinnesuolojen liukeneminen

Haitalliset aineet, jotka voivat kulkeutua vesi- ja ilmareittien kautta ovat ekosysteemille potentiaalinen vaaratekijä. Laskelmien mukaan uraanin ja toriumin hajoamisen välivaiheena syntyvät Ra-226 tytärnuklideineen tuottaa valtaosan malmijätteeseen liittyvästä radioaktiivisuudesta, kun otetaan huomioon n. 1000 vuoden aika. Malmijätteen sisältämät haitalliset aineet vapautuvat vähitellen pyriitin hapettumisen, huokos- ja pohjaveden happamoitumisen ja sitä seuraavan liukenemisen vaikutuksesta.”

(GTK:n lausunnon lainaus loppuu.)

Lähde: GTK:n TIEDONANTO 35 G Eduskunnalle: "URAANIKAIVOSTOIMINTAAN SEKÄ URAANIMALMIJÄTTEESEEN JA SEN SIJOITTAMISEEN LIITTYVIEN HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN

----------

Kuva: Suurin osa uraanin radioaktiivisuudesta jää kaivosalueen jätteisiin ja ympäristöön. Yhtiöt ottavat osan talteen, uraanituotantoon, mutta noin 80% uraanin myrkyllisistä ja säteilevistä hajoamistuotteista jää jätteisiin kaivosalueelle ja levittäytyy ympäristöön sekä vesiin.

Uraanituotannossakin tai Talvivaara-Terrafamen harhauttavin termein "uraanin talteenotossa" noin 80% uraanista jää kaivosalueelle jätteisiin josta uraanin radioaktiiviset (säteilevät ja myrkylliset) hajoamistuotteet vääjäämättä levittäytyvät ympäristöön (pöly ja radonkaasut) ja vesiin. Erityisongelmana vesistöille on uraanin herkkä vesiliukoisuus ja myrkyllisyys. Radioaktiivisten aineiden puoliintumisajat ovat todella pitkiä kuten kaaviosta näkyy. 

STUK:in mukaan uraania sisältävän kaivostoiminnan jätteiden hallintaongelman "määrittää" torium 230 jonka puoliintumisaika on 74 500 vuotta. Siis tuon ajan yhtiöiden pitäisi vähintään valvoa, suojata ja hallita kaivosalueiden uraanijäteongelmia. Ongelma vaan on, että radioaktiviisia päästöjä ja jätteitä ei voi hallita. Muuten kuin pitämällä ne alkuperäisessä paikassaan suojaavan maakerroksen alla. Ei siis kannata ympäristöjen ja vesistöjen kannalta aloittaa kaivostoimintaa suuria määriä uraania sisältäviin malmioihin. Siis nostaa kaikkia uraanin haitallisia hajoamistuotteita levittäytymään ympäristöön ja vesistöihin kaivostoiminnassa, räjäytyksissä, murskauksessa ja jätevesissä.  

Kaikki edellä mainitut faktat tietäen Ruotsi on kieltänyt uraanituotannon (2018).

Suomessa Talvivaara-Terrafamen puuttellinen uraanituotannon lupa menossa kiireellä valtioneuvoston pöydälle nykyisen Sipilän Keskusta-Kokoomus-Siniset hallituksen päätettäväksi, vaikka samaan aikaan koko yhtiö toimii "väliaikaisilla luvilla", kun alkuperäiset luvat ovat rauenneet vuoden 2018 loppuun. Parhaillaan lupien kuulemiskierros on päällä helmikuun loppuun http://www.avi.fi/web/avi/-/terrafame-oy-n-sotkamon-kaivos-hakee-uutta-ymparisto-ja-vesitalouslupaa-pohjois-suomi-

Jo 1980 -luvulla GTK ja ministeriö raportoivat atomienergiajärjestön (IAEA/NEA) maailman uraanivaranto raporttiin, että Talvivaarasta on mahdollista saada vähintään 3000 - 9000 t uraania nikkelin sivutuotteena. GTK, ministeriöt, viranomaiset ja yhtiöt eivät kertoneet tätä tietoa tuhkankyläläisille eikä kainuulaisille/ylä-savolaisille, kun kaivosta puskettiin pystyyn.

Talvivaara-Terrafamessa on yhtiön arvion mukaan yli 20 000 t uraania, kun virallinen pienen ja suuren uraanimalmion raja on 1000 t uraania. Aikoinaan tuhkankyläiset valittivat hallinto-oikeuteen Talvivaaran YVA:n uraanipuutteista, mutta yhtiö vain vastasi, että pitoisuudet ovat pieniä, vaieten että uraania on suuri määrä. 

Nyt Talvivaaran malmioon on "virallisestikin" tulossa Euroopan suurin uraanintuottaja puutteellisella hakemuksella, luvituksella ja valvonnalla taka-oven kautta. Uraaniahan on malminrikastuskasoissa tuotettu rikkihappoliuotuksessa ("bioliuotus") kaivostoiminnan alusta lähtien, kerätty jätealtaisiin (kipsisakka-altaisiin).

Järjestelmällisen uraani vaikenemisen takia kaivos myös luvitettiin ja rakennettiin väärin muun muassa kipsisakka-alteiden (uraanijäteallas) rakenteiden osalta.

STUK toimi rahasta Talvivaara yhtiön konsulttina, kun jäte-altaiden (kipsisakka-altaiden) myrkkytulvat tapahtuivat. Tietäen, että malminrikastuskasoissa tuotettu uraani oli alusta lähtien kerätty puutteellisesti rakennettuihin jätealtaisiin, jotka olivat jo aikaisemmin tulvineet ympäristöön ja vesistöihin. Sosiaali- ja terveysministeriön alainen STUK ei joutunut selittämään tätä valvonnan laiminlyöntiään mediassa eikä tekemään selvitystä laiminlyönnistään ministeriölle, vaikka toimi myrkkytulvien aikaan Talvivaaran konsulttina kulisseissa. 

Aikoinaan kysyin STUK:in pääjohtaja Jukka Laaksoselta Säätytalon "uraania, uraani,uhka vai mahdollisuus" -seminaarissa menikö STUK mittaamaan vuoden 2011 kipsakka-altaan vuodon vesistöihin? kun kerta Sotkamon valtuusto salissa ELY:n virkamiehet olivat vastaavaan kysymykseen vastanneet, että ei kuulu heidän toimivaltaan ja että STUK valvoo.

Silloinen STUK:in pääjohtaja Laaksonen vastasi Säätytalon salissa: "STUK ei mene valvomaan ellei yhtiö pyydä, ja silloinkin STUK valvoo ja mittaa sitä mitä yhtiö pyytää. Muuna aikana yhtiö toimii omalla riskillä".

Eli ei mennyt mittamaan vuotojen ja tulvien radioaktiivisuutta, kun yhtiö ei pyytänyt. Näin se "STUK valvoo".

Suuri osa STUK:in rahoituksesta tulee yhtiöiltä - uraaniin liittyvistä kaivos- ja uraanivoimahankkeista (ydinvoimasta). Konsulttitoiminnasta. 

Vaikeneminen on uraania, ja vain suomessahan uraani on riskiä vailla. Ja pyöröovet käyvät.

Kirjoittaja on "Kysymyksiä Talvivaarasta - uraani ja lupaprosessit" -kirjan toinen kirjoittaja yhdessä isäni, insinööri, Lasse Flöjtin (Kainuusta) kanssa. 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset